Etusivu Osa 5: Kaupungit kiertotalouden moottoreina

Osa 5: Kaupungit kiertotalouden moottoreina


Kiertotalous mielletään helposti teollisuuden prosesseiksi ja materiaaliteknologioiksi. Silti käytännön läpimurrot tapahtuvat usein kaupungeissa. Syyt ovat rakenteellisia: kaupungeissa materiaalivirrat keskittyvät, infrastruktuuri on lähellä käyttäjiä ja päätöksenteko vaikuttaa suoraan arjen valintoihin. Kun kaupunki muuttaa hankintoja, tilankäyttöä ja palveluja, se muuttaa kysyntää. Kun se muuttaa jätehuollon ja logistiikan tapaa toimia, se muuttaa tarjontaa.

EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelmassa korostetaan, että kiertotalous “toimii ihmisille, alueille ja kaupungeille” ja että siirtymä vaatii tiiviimpää yhteistyötä myös kaupunkien kanssa. [1] Tämä ei ole retoriikkaa, vaan viittaa siihen, että kiertotalous on ennen kaikkea järjestelmätason muutos. Juuri järjestelmiä kaupungit hallitsevat: energia, liikenne, rakennettu ympäristö, julkiset palvelut ja jätehuolto.

Miksi kaupunki on poikkeuksellisen vahva toimija

Ensimmäinen syy on mittakaava. Kaupunki kokoaa yhteen kotitaloudet, palvelut ja yritykset, jolloin syntyy kriittinen massa kierrätykselle, uudelleenkäytölle ja korjaukselle. Samalla syntyy myös se, mitä markkina tarvitsee: tasaisia volyymeja ja ennustettavia virtoja.

Toinen syy on infrastruktuurin luonne. Jätehuolto, keräysjärjestelmät, alueellinen logistiikka, lajittelu ja käsittely muodostavat verkoston, jota ei voi rakentaa vain “yksittäisinä projekteina”. Tarvitaan pitkäjänteistä suunnittelua, investointeja ja sopimusmalleja. Kaupunki voi tehdä tämän, koska se suunnittelee muutenkin pitkälle: kaavoitus, liikenne, energia ja palveluverkon kehitys.

Kolmas syy on ohjauskeinot. Kaupunki voi ohjata kiertotaloutta kahdella tavalla yhtä aikaa: säätelemällä järjestelmää (esimerkiksi keräysratkaisut, tilat, lupakäytännöt) ja ostamalla palveluja (julkiset hankinnat). Kun hankinta suosii korjattavuutta, uudelleenkäyttöä ja materiaalitehokkuutta, se luo kysyntää. Kun jätehuolto tekee laadusta ja erilliskeräyksestä helppoa, se nostaa tarjonnan laatua.

© Helsingin Kaupunki – Helsingin 3D-kaupunkimalli (CC 4.0 BY) (Kuvankaappaus)

Kiertotalous ei ole vain jätteiden käsittelyä

Kaupungin kannalta kiertotalous alkaa jo ennen jätehuoltoa. Se alkaa siitä, miten tuotteet ja palvelut hankitaan, miten tiloja käytetään ja miten kaupunki mahdollistaa arjen “uudelleenkäytön infrastruktuurin”.

Kun kiertotaloutta katsotaan pelkästään jätehuoltona, kaupunki nähdään loppupään toimijana. Kun kiertotaloutta katsotaan järjestelmänä, kaupunki on alkupään toimija: se voi vähentää materiaalinkulutusta ja pidentää käyttöikää. Tämä muuttaa myös jätehuollon roolia. Jätehuolto ei ole vain kuljettaja ja käsittelijä, vaan osa palveluketjua, jonka tehtävä on pitää materiaalit kierrossa mahdollisimman korkealla arvotasolla.

Kolme tapaa, joilla kaupunki kiihdyttää kiertotaloutta

Miltä kaupunki kiertotalouden moottorina näyttää

Kiertotalouden moottorina kaupunki ei ole yksi ohjelma, vaan koordinoitu kokonaisuus. OECD:n kaupunkeja ja alueita käsittelevä synteesiraportti kuvaa kiertotaloutta kaupungeissa useiden toisiinsa kytkeytyvien politiikkatoimien ja toimijoiden kokonaisuutena, ei yksittäisinä hankkeina. [3] Tämä näkyy käytännössä siinä, että onnistuva kaupunki:

  • tekee kiertotaloudesta osan kaupunkistrategiaa ja investointiohjelmaa
  • rakentaa palvelu- ja materiaalivirrat samaan suunnitelmaan
  • kehittää yhteistyömallit yritysten, jätehuollon ja yhteisötoimijoiden kanssa
  • muuttaa hankintaa niin, että markkina saa kysyntäsignaalin
  • varmistaa, että laatu ja jäljitettävyys paranevat koko ketjussa

Tulos ei ole pelkkä parempi kierrätysaste, vaan järjestelmä, jossa materiaali pysyy pidempään käytössä, jossa jäte syntyy myöhemmin ja jossa syntyvä jäte on laadultaan paremmin hyödynnettävää.

Kaupungin vahvin vipu on yhdistäminen

Kiertotalouden vaikeus ei ole yksittäisen ratkaisun puute. Vaikeus on se, että ratkaisut jäävät irrallisiksi: hankinta tekee yhtä, jätehuolto toista, palvelut kolmatta ja rakentaminen neljättä. Kaupunki on moottori silloin, kun se yhdistää nämä samaan suuntaan.

Tämä näkyy myös siitä, miten kaupunki puhuu tavoitteista. Kun tavoitteet muotoillaan vain “jätteen määränä” tai “kierrätysprosenttina”, järjestelmä optimoi loppupäätä. Kun tavoitteet muotoillaan käyttöiän, uudelleenkäytön, laadun ja markkinakelpoisten materiaalivirtojen kautta, järjestelmä alkaa optimoida alkupäätä. Se on kiertotalouden varsinainen muutos.

Lähteet

[1] https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A52020DC0098

[2] https://research-and-innovation.ec.europa.eu/funding/funding-opportunities/funding-programmes-and-open-calls/horizon-europe/eu-missions-horizon-europe/climate-neutral-and-smart-cities_en

[3] https://www.oecd.org/en/publications/the-circular-economy-in-cities-and-regions_10ac6ae4-en.html



Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *